Järnvägs kvinnor!
hmaki, 28.10.2009Ruotsin rautatiemuseossa Gävlessä järjestettiin “Järnvägs kvinnor”-seminaari 22.10.2009. Koska aihe sopii hyvin ensi syksynä Kouvolan taidemuseossa järjestettävään “Naiset rautateillä”-näyttelyyn, päätimme osallistua seminaariin ja samalla tutustua Ruotsin rautatiemuseon toimintaan.
Seminaariin oli kutsuttu pääpuhujaksi Helena Wojtczak englannista. Hän on ensimmäinen (ja ainoa) naisia Britannian rautateiden palveluksessa tutkinut historijoitsija. Hänen vuonna 2005 julkaistu kirjansa “Railwaywomen” on saanut loistavat arvostelut, eikä ihme. Hänen lähes pari tuntinen esityksensä oli todella mielenkiintoinen ja hauska. Hänellä oli käytössään paljon valokuvamateriaalia ja jopa lyhyitä filminpätkiä. Olisin kernaasti kuunnellut toisen kaksi tuntia lisää.
Esityksestä esimerkkeinä mieleen jäi naisten kokema epäreilu kohtelu rautateillä. Molempien maailmansotien aikana britanniassa naisia otettiin paljon töihin rautateille, tosin puolella palkalla. Sodan päätyttyä he joutuivat kuitenkin luovuttamaan työpaikkansa takaisin miehille. He eivät myöskään päässeet ammattiliitoihin jäseniksi. Wojtczakin mukaan naisten epäsopivuutta rautatieammatteihin perusteltiin usein terveydellisillä seikoilla; lasten saamisen saivat unohtaa erityisesti “vaihdemiehinä” toimineet naiset. Työ oli fyysisesti aivan liian raskasta…miesten mielestä.
Muut esitelmät käsittelivät ruotsalaisia aiheita. Öreborgin yliopiston professori (eläkkeellä) Ann-Sofie Ohlander puhui naisten uramahdollisuuksista julkisella sektorilla Ruotsissa 1800-1900-luvuilla. Suureksi yllätykseksemme professori Ohlander puhui hieman myös suomea.
Toimittaja Ingela Östlund kertoi Wilhelmina Skogista, merkittävästä rautatienaisesta, joka kehitti asemaravintolasta alkaneen uransa kukoistavaksi hotellibusinekseksi. Skog oli ensimmäinen henkilö, joka kehitti pakettimatkailua yhteistyössä rautateiden kanssa. Skog perusti lukuisia hotelleja rautatieasemien läheisyyteen. Hotellit olivat toinen toistaan korkeatasoisimpia.
Seminaarin viimeinen esitys käsitteli elämää Kiirunasta pohjoiseen kulkevan “malmiradan” varrella. Hjördis Matti oli kerännyt radan varrella asuneiden muistoja, tarinoita ja kertomuksia vuosilta 1930-1970. Päivä oli oikein mielenkiintoinen ja seminaari osallistumisen arvoinen. Päivän paras anti REILIAn kannalta oli, että kutsuimme Helena Wojtczakin ensi syksyksi Kouvolaan luennoimaan ja hän vastasi myöntävästi!